Olin kirjastossa uskollisen lukulistani kanssa etsimässä itselleni lomalukemista. Löysin kaikki haluamani kirjat, mutta en on ollut vielä valmis poistumaan kirjaston hiljaisuudesta. Ajattelin käyttää kiireettömän päivän hyödykseni ja vain kuljeskella kirjaston rauhallisia käytäviä pitkin.
Kuka tietää, voisin vaikka kuljeskelun lomassa löytää uskolliselle lukulistalleni lisää täytettä!
Astelin luontokirjojen osastolla, kun huomasin kirjastovirkailijan kirjahyllystä esille nostaman vaalean kirjan. Kansikuvan todella kauniisti piirretty kettu, gorilla ja leopardi sekä kirjan nimi vetivät puoleensa. Kirjan olemus oli itselleni mieluinen ja vaikutti sopivalta ehdokkaalta lukulistalleni lisättäväksi.
Otin kirjan käteeni ja pyörittelin sitä käsissäni. Selasin muutamia sivuja ja luin takakannen kuvauksen.
Ote takakannesta:
Hurmaavia tositarinoita ihmisistä, eläimistä ja lajirajat ylittävästä kiintymyksestä.
Ihmisen ja eläimen välille voi muodostua ainutlaatuinen ystävyyssuhde. Rakkaat ja tiiviit suhteet koirien ja kissojen kanssa ovat tuttuja, mutta millaista ihmisen ystävyys on leopardin kanssa? Entäs gorillan? Tai tilhen?
Rakkaat ja raivostuttavat eläinystävämme sisältää valloittavia ja ainutlaatuisia kertomuksia ihmisten ja eläinten välisestä suhteesta. Kirjan mukana pääsee tutustumaan esimerkiksi urkuja soittavaan puluun ja kesyyn kettuun, joka matkusti mielellään ihmisystävänsä olkapäällä.
Ihmisten ja eläinten välinen ystävyys on kiehtova ja sydäntä lämmittävä teema. Luen mielelläni tarinoita eläinystävistä. Takakannen kuvaus ihmisen ja leopardin välisestä suhteesta kiinnosti erityisesti: miten ihmeessä kissapedosta saa itselleen ystävän?
Hetken aikaa tuumattuani päätin, että lukulistalle lisäämisen sijaan otan kirjan jo nyt mukaani kotona luettavaksi. Halusin vain käpertyä oman kissaystäväni viereen lukemaan kirjaa eläinystävistä.
Mitä odotin kirjalta?
1. Monipuolisia tarinoita erilaisista eläinystävistä.
2. Kurkistuksia Korkeasaaren kulisseihin (Sesse Koiviston pitkäaikainen puoliso Ilkka Koivisto oli Korkeasaaren eläintarhan johtaja).
3. Asiantuntevaa puhetta ja ehkä jopa kritiikkiä eksoottisista lemmikeistä.
Mitä sain kirjalta?
1. Monipuolisia tarinoita erilaisista eläinystävistä. Tuttujen lemmikkieläinten (mm. kissat, koirat ja kanit) lisäksi kirjassa oli tarinoita kettu-, gorilla-, leopardi-, hirvi-, pulu-, jääkarhu- lumileopardi- ja kenguru- ystävistä.
Arvostin erityisesti sokean ja hänen opaskoiransa tarinaa. Sain tarinan kautta lisää tietoa, kuinka opaskoira koulutetaan ja millainen koira on sopiva tehtävään.
2. Kurkistuksia kulisseihin kirjassa myös oli, mutta ei varsinaisesti Korkeasaaren eläintarhan puolelle. Eläintarhan sijaan kurkistin ja luin tarinoita Koivistojen perheessä asustaneista lemmikeistä sekä heidän pienistä kasvattieläinpoikasistaan, joita eläintarhassa asuneet emot eivät ottaneet hoitaakseen.
3. Kirjassa oli sopivassa suhteessa asiantuntemusta ja pohdiskelua eläinten kasvatuksesta, lemmikkieläinten pidosta, eläintarhoista ja sirkuksista. Kritiikin Koivisto osasi mielestäni kohdistaa oikeisiin paikkoihin.
Sydäntä särkien luin, kuinka gorillat aikoinaan saatiin Euroopan eläintarhoihin. Toivon, että ajat ovat sittemmin muuttuneet.
Summa summarum:
Sain kirjalta sitä, mitä odotin ja ehkä hieman enemmänkin. Tarinat ihanista eläinystävistämme lämmittivät suuresti sydäntäni.
Vaikka eläimet tuovatkin suuresti iloa ja merkitystä elämään, tulee niiden mukana paljon vastuuta ja ei niin hyviä hetkiä. Eläimen sairastuminen ja väistämättä koittava eläimestä luopuminen - oli kyseessä sitten kotieläin, täysin villinä elänyt eläin tai eläintarhan asukas - aiheuttaa valtavasti surua sen omistajassa tai hoitajassa.
Kirja on hyvä muistutus arvostaa jokaista maanpäällä tassuttelevaa, lentävää, uivaa, luikertelevaa tai kipittävää eläinystävää, ja nauttia niiden läsnäolosta niin kauan kuin ne seurassamme ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti