Miksi valitsin kirjan?
Kirja on ollut lukulistallani jo ainakin vuoden verran, mutta rehellisesti sanoen kirjan nimi on aina tuntunut hieman luotaantyöntävältä. Tämän lisäksi aika kirjan lukemiselle on aina tuntunut väärältä. Syysloman koittaessa tuntui vihdoin siltä, etten voi pitkittää yönaisista kertovan kirjan lukemista yhtään pidemmälle.
Kirjastossa käydessäni päätin heittää ennakkoluuloni kirjan nimeä kohtaan romukoppaan. Rohkaisin mieleni, etsin kirjan käsiini ja luin kirjasta lyhyitä otteita sieltä täältä. Kirkas hehkulamppu syttyi pääni ylle ja koin ahaa!- elämyksen: ymmärsin lopulta kirjan todellisen luonteen.
Olin mielessäni kuvitellut kirjan sisältävän tarinoita naisten välisistä romanttisista suhteista, mutta kirjaa selatessani ennakko-odotukseni osoittautuivat täysin vääriksi - Kankimäki on koonnut kirjaan tarinoita historian inspiroivista naisista, jotka toimivat kukin omalla tavallaan hänen esikuvinaan. Kuinka yllättävä juonenkäänne!
Jos olin jo ainakin vuoden verran epäröinyt kirjaan tarttumista, nyt olin asiasta täysin varma - aika kirjan lukemiselle tuntui viimein oikealta. Lainasin kirjan ja aloitin lomani paksun romaanin parissa Kankimäen kanssa ympäri maailmaa matkaten ja yönaisten jalanjäljissä kulkien.
"Olen löytänyt heidät. Historian inspiroivat naiset, jotka tekivät mitä halusivat. He ovat kirjailijoita, tutkimusmatkailijoita, masentuneita vanhojapiikoja, savannilla ratsastajia, renessanssitaiteilijoita.
Mistä he ammensivat rohkeutensa? Miksi he ovat ilmestyneet minulle?
Futonilla valvoessani mieleeni hiipii suuruudenhullu ajatus."
Lukukokemus kirjan parissa
Paksun romaanin parissa vietetyt myöhäiset syysillat sujuivat mukavasti. Karen Blixenin Afrikka ja Kankimäen itsensä tekemä safarimatka Afrikkaan olivat hengästyttävä, mutta kerrassaan upea aloitus kirjalle. Afrikan lisäksi pääsin Kankimäen kanssamatkustajana kiertämään ympäri maailmaa hänen yönaistensa jalanjälkiä pitkin kulkien ja heistä uutta oppien.
Kankimäen yönaiset ovat kaikki inspiroivia, yhteiskunnan odotuksista piittaamattomia ja - Kankimäen sanoja lainaten - aivan saamarin reippaita oman polkunsa kulkijoita. Ei mikään ihme, että Kankimäki on valinnut juuri heidät esikuvikseen ja joita hän yön pimeinä tunteina sängyssä valveilla maatessaan ajattelee.
Kirja oli viihdyttävää luettavaa, mutta (voi kauhistus sentään!) en lukenut kirjaa loppuun asti. Jätin kirjan kesken naistutkimusmatkailijoista kertovien kappaleiden jälkeen. Sain luettua kirjan noin puoleen väliin asti.
Isabella Birdin, Ida Pfeifferin ja Mary Kingsleyn tekemistä itsenäisistä matkoista lukeminen maailman syrjäisimpiin kolkkiin, joissa kukaan ei ollut ennen heitä kulkenut, oli huumaava ja päätä pyörryttävä kokemus. Kankimäki on tehnyt aivan uskomatonta tutkimustyötä etsiessään ja kerätessään heistä tietoa.
Sivu toisensa perään silmieni eteen iskettiin yönaisten neuvoja, hyviä syitä lähteä matkalle terveyssyistä ja näiden naistutkimusmatkailijoiden kokemuksia matkojensa aikana. Tarinat matkan aikana koetuista sairauksista, nälästä, ylitsepääsemättömiltä tuntuvista esteistä, tutkimustyöstä, pitkien välimatkojen taittamisesta milloin laivalla, milloin hevosella ja milloin kamelilla, ja jopa täysin järjenvastaiselta kuulostava ystävystyminen ihmissyöjäheimojen kanssa pitivät minut öisin hereillä, kun ajattelin lukemaani.
Totesin, että kirja tarjosi minulle enemmän kuin mitä pystyin vastaanottamaan: raja tuli lopulta vastaan ja koin ähkyn kaikesta siitä tiedosta, mitä minulle kirjan kansien välissä annettiin. Parhaimmalta ratkaisulta tuntui jättää kirja kesken ja palauttaa se takaisin kirjastoon. Surisevan mieleni rauhoittaakseni oli aika palata takaisin hitaampien tarinoiden pariin.
Naiset joita ajattelen öisin on edelleen uskollisella lukulistallani. Luen sen ehdottomasti loppuun asti hieman myöhemmin, kun haluan pökerryttävän lukukokemuksen ja olen sen takia valmis menettämään yöuneni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti