Odotettu lukuhetki kirjan parissa on koittanut. Keitän itselleni kupillisen teetä ja asettelen itseni sohvan nurkkaan. Otan teekupillisesta siemauksen ja tunnen, kuinka kuluneen päivän kiireet sulavat pois lämpimän nesteen valuessa kurkustani alas.
Asetan teekupillisen sohvapöydälle ja otan pöydältä kirjastosta lainaamani kirjan käteeni. Ihastelen sen kansikuvaa ja luen takakannen kuvauksen kansien välissä olevasta tarinasta. Lukuinto alkaa nousta pintaan: voin melkein tuntea kehossani nykäyksen, kun kuvittelen sivuille kirjoitetun tarinan tempaisevan minut otteeseensa.
Siemailen lisää teetä, avaan kirjan ja aloitan lukemisen. Uppoudun sivuilla avautuvaan maailmaan ja sivuutan kaiken, mitä ympärilläni tapahtuu.
Mutta jokin on pielessä.
Kirja ei tempaisekaan mukaansa, juoni tuntuu ontuvalta, henkilöhahmot ärsyttävät eikä kirjailijan ääni miellytä. Kirja ei tarjoa sitä mitä olin mielessäni kuvitellut.
Rentouttava lukuhetki kirjan parissa muuttuukin ankaraksi päänsisäiseksi pohdinnaksi: jatkanko lukemista vai jätänkö kirjan kesken?
🍂
Teekupillisen siemailun ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyn vaihtoehtoon a) yritän jatkaa kirjan lukemista. Ehkä pitkä viikko on tehnyt tehtävänsä ja olen vain liian väsynyt päästäkseni kirjaan sisälle. Hyvin nukuttujen yöunien myötä saattaisin olla kirjalle avoimempi.
Selitys käy järkeen.
Suljen kirjan, asetan sen pöydälle ja nautiskelen hitaasti teekupillisestani. Kuuntelen hiljaisuutta ympärilläni ja katselen ikkunan takana aukeavaa pimeyttä. Kun silmäni eivät enää pysy auki, puen yöpuvun päälle, pesen hampaat ja käyn nukkumaan.
🍂
Palaan kirjan pariin seuraavana iltana. Palaan kirjan pariin taas seuraavana iltana.
Jatkan lukemista ilta toisensa perään, mutta lukeminen tuntuu tahmealta eikä tuota mielihyvää. Pian lukeminen muuttuu sivujen pintapuoliseksi silmäilyksi, kun hypin riviltä toiselle yrittäessäni löytää edes hieman kiinnostavalta kuulostavia lauseita.
En luovuta vaan jatkan sinnikkäästi. Jatkan niin sinnikkäästi, että nyt kirjaan tarttuminen aiheuttaa jo pientä hampaiden kiristelyä. Tässä vaiheessa on aika viheltää peli poikki ja valita vaihtoehto b) kirja saa jäädä kesken.
Huokaisen helpotuksesta tehtyäni viimein oikean päätöksen. Raskas kivi tipahtaa hartioilta ja on helpompi hengittää. Kuin korvauksena kirjan parissa tuhlatusta ajasta annan itselleni luvan valita seuraavalle lukuhetkelle kirjan, jonka varmasti tiedän olevan mieluinen.
🍂
Päivän kiireet ovat takana ja odotettu lukuhetki koittaa jälleen.
Keitän kupillisen teetä, melkein syöksyn kirjahyllyni äärelle etsimään lempikirjaani ja asettaudun mukavasti sohvan nurkkaan. Palkintona kunnialla loppuun asti vedetystä päivästä aion viettää rauhallisen koti-illan sohvani syleilyssä rentoutuen ja höyryävästä teekupillisesta nauttien. Tämä ilta on vain minua varten.
Pyörittelen tuttua ja turvallista lempikirjaani käsissäni. Ihastelen sen kansikuvaa, luen takakannen kuvauksen ja tunnen kuinka lukuinto alkaa nousta pintaan.
Avaan kirjan ja katoan kirjoitetun tarinan maailmaan. Mitä autuutta onkaan lukea kirjaa, joka tempaisee mukaansa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti