Päivi Haanpää: Pysähdyskoe

Miksi valitsin kirjan?

Dan Kieranin Joutilas matkailija- nimisen kirjan innoittamana halusin lukea lisää kirjoja joutilaisuudesta. Tutkin kirjastossa Tom Hodgkinsonin kirjoittamia Joutilas- kirjoja, mutta mikään niistä ei tällä kertaa tuntunut hyvältä vaihtoehdolta.

Silmäilin huvikseni, mitä muita kirjoja hyllystä löytyy. Satuin huomaamaan ohuen violetin kirjan, jonka nimi pysäytti: Pysähdyskoe.

Otin kirjan käteeni ja luin takakannen kuvauksen.

Ote takakannesta:

Kun arkeen väsynyt kulttuurityöläinen antaa itselleen 40- vuotislahjaksi omakustanteisen puolen vuoden vapaan, alkaa Pysähdyskoe. Kokeen tarkoituksena ei ole matkustaa Intiaan etsimään itseä, ei laittaa koko elämää uusiksi. Tarkoituksena on vain pysähtyä, olla ja ihmetellä elämää ilman työtä.

Työorientoituneessa nykymaailmassa työ on monelle osa identiteettiä. Mitä tapahtuu, kun työtä ei olekaan? Mitä käy kiireelle? Miten vaikeaa on sanoa ei, kun joku tarjoaa töitä? Miten hävytöntä on sanoa ei, kun moni on ilman töitä? Muuttuuko ilman työtä kotirouvaksi, ja mitä se sitten tarkoittaa? Muuttuuko arki tylsäksi? Paljastuuko hyggen hienous? Entä kuluttaminen ja pysähtyminen, miten ne kohtaavat?

 

Sattumoisin olen itsekin pohdiskellut työelämää ja sen vaatimuksia. Mielessäni olen pyöritellyt ajatusta töiden vähentämisestä ja muutaman kuukauden mittaisesta omakustanteisesta vapaasta.

Tuntui kuin kirja olisi ilmestynyt minulle juuri täydellisellä hetkellä. Ehkä kirja tarjoaisi vastauksia pohtimiini kysymyksiin, antaisi vertaistukea ja toimisi kimmokkeena haaveeni toteuttamiselle.

Lukukokemus kirjan parissa

Odotukseni pientä kirjaa kohtaan olivat korkealla, koska sen teemat ovat pyörineet mielessäni jo jonkin aikaa. Odotin kirjan tarjoavan vastauksia, kuinka omakustanteisen pitkän vapaan voisi pitää, mitä vapaata suunnitellessa tulisi ottaa huomioon, ja että saisin kirjasta inspiraatiota oman pitkän vapaani toteuttamiseen.

Heti kirjan aloitettuani koin pienen pettymyksen. Alkusanoissa Haanpää kertoo, että hän on ajatellut kirjoittavansa esseitä, ja pohdiskelevia esseitä tämä pieni kirja pitääkin sisällään. Mitään konkreettisia ohjeita pitkän vapaan toteuttamiselle kirjasta ei siis tulisi löytymään.

Nielaisin harmitukseni ja jatkoin lukemista. Vaikka kirja ei olekaan sellainen kuin kuvittelin sen etukäteen olevan, saisin ainakin lukea Haanpään kokemuksia hänen toteuttamastaan omakustanteisesta vapaasta - Pysähdyskokeesta.

Parin ensimmäisen kappaleen jälkeen jouduin kuitenkin toteamaan ettei tämä esseistä koostuva kirja ole minua varten. Koin esseissä käsiteltyjen teemojen pohdiskelun jääneen hyvin pintapuoliseksi ja hajanaiseksi. Itse pysähtymistäkin raapaistaan vain hyvin kevyesti. Käsiteltyihin teemoihin olisi voinut pureutua hieman syvemmälle.

Harkitsin kirjan jättämistä kesken, mutta päätin lukea kirjan loppuun asti, koska se oli niin ohut. Kyllähän näin pienen kirjan viimeiselle sivulle pääsee vaikka hampaat irvessä! Ensimmäiset sata sivua luinkin kiltisti kaiken, mitä sivuille oli kirjoitettu, mutta viimeiset kuusikymmentä sivua vain silmäilin läpi.

Ei ollut tästä kirjasta itseni innoittajaksi.