Taas yksi kirja on luettu alusta loppuun saakka ja on koittanut aika palauttaa se takaisin kirjastoon.
Ennen kirjastoon lähtöä pyörittelin mielessäni ajatusta lukutauosta, sillä seuraavien kahden, kolmen viikon aikana aikatauluni tulisi olemaan varsin kiireinen. En ollut varma, ehtisinkö asettua aloilleni jokailtaisen lukurutiinin äärelle.
Kirjastoon päästyäni ja kirjan palautettuani ajatus lukutauosta haihtui savuna ilmaan. Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta!
En vain voi itselleni yhtään mitään - kun astun sisälle kirjastoon, katseeni hakeutuu automaattisesti kirjahyllyihin ja aivoni virittäytyvät etsimään hyllyjen hämärästä piilotettuja kirjallisuuden helmiä. Kävelen syvemmälle kirjahyllyjen uumeniin ennen kuin ehdin sitä itse huomatakaan.
Niinhän siinä sitten kävi, että sallin itseni luopua koko lukutaukosuunnitelmasta. Lupasin tosin itselleni, että seuraavien viikkojen aikataulut huomioiden saisin lainata vain yhden kirjan. Valinta pitäisi siis tehdä tarkasti.
Miksi valitsin kirjan?
Tällä kyseisellä kirjastovierailulla uutuuskirjat vetivät puoleensa. Astelin saman tien tutkimaan hyllyä, johon kaikki uutuuskirjat oli aseteltu näytille.
Olen viime aikoina tykästynyt erityisesti luontokirjoihin, joten silmäni ja aivoni olivat virittäytyneet etsimään luontoon liittyviä kirjoja. Uutuuskirjahyllyn eteen pysähdyttyäni katseeni hakeutuikin kauniin siniseen kirjaan, jonka kansikuvassa oli perhonen, kauniita kukkia ja kirjan nimessä sana metsä.
Otin kirjan käteeni ja luin takakannen kuvauksen.
Metsien kaukainen sini on päiväkirjateos, joka koskettaa syvältä. Lukija kutsutaan pienen punaisen puutalon puutarhaan, kantarellimetsiin ja arjen haaveisiin. Elämää ja unelmia reunustaa myös upottava tummuus: kaksisuuntainen mielialahäiriö, jopa psykoosit.
Kirja muistuttaa elämän kauneudesta, luonnon hoivasta ja kirjoittamisen voimasta sekä tarjoaa vertaistukea elämän raskaisiin hetkiin.
Minun ei tarvinnut miettiä yhtään pidempään, minkä kirjan ottaisin mukaani. Olin valintani tehnyt.
Lukukokemus kirjan parissa
Onpas mielenkiintoista lukea jonkun toisen kirjoittamaa päiväkirjaa. Ihastuin syvästi Pölkin luontokuvailuun ja hänen tekemiinsä havaintoihin ympäröivästä luonnosta vuodenaikojen vaihtuessa toiseen. Pölkin tapaan tykkään itsekin liikkua luonnossa ja tehdä havaintoja ympäristöstäni.
Kävelylenkkieni aikana tutkin uteliaasti, mitä kaikkea luonnossa tapahtuu: kuulostelen linnunlaulua, lämmittelen auringonvalossa, annan tuulen heiluttaa vapaana liehuvia hiuksiani, nuuhkin rauhoittavaa männyntuoksua ja kosketan yläilmoihin kurkottelevia puunrunkoja. Sain kirjasta inspiraatiota aloittaa oman luontopäiväkirjan kirjoittaminen.
Pölkin omakohtaiset kokemukset kaksisuuntaisen mielialahäiriön sairastamisesta antoivat arvokasta tietoa ja uudenlaista näkökulmaa sairastuneen ihmisen mieleen.
Kirja oli oivallinen valinta kiireisen aikatauluni keskelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti