Suurimpia haaveitani elämässä ovat olleet kirsikankukkien kukinnan näkeminen ja kabuki-näytelmän katsominen Japanissa. En olisi ikinä uskonut näiden kahden haaveen voivan toteutua, mutta elämä osaa yllättää positiivisesti.
Tein ensimmäisen itsenäisen ulkomaanmatkani vuoden 2023 elokuussa. Matkakohteeksi valikoitui jo aiemmilta reissuilta tutuksi tullut Japani, lopullisena määränpäänä maan entinen pääkaupunki Kioto. Matkani aikana pääsin katsomaan Kioton Minamiza-teatterissa kabuki-näytelmän nimeltä Kaidan Botan Dōrō, vapaasti suomennettuna kummitusnäytelmä Pionilyhty.
 |
| Kabuki- näytelmän juliste |
Matkalle valmistautuminen
Noin kuukausi ennen matkaa kävin lippuostoksilla kabukin virallisilla nettisivuilla. Tyypillisen kabuki-teatterin tapaan Minamiza-teatterin katsomo on rakennettu kolmeen eri kerrokseen, sen katsomon kiertäessä näyttämöä kolmea seinustaa pitkin. Kalleimmat - ja näin ollen parhaimmat - paikat sijaitsevat katsomon alimmassa kerroksessa.
Olin jo etukäteen päättänyt, että varaan itselleni paikan katsomon alimmasta kerroksesta, jos se vain on mahdollista. Kabuki-näytelmän katsominen tuntui ainutkertaiselta tilaisuudelta, johon käyttäisin mielelläni hieman enemmän rahaa.
Menin lippuostoksille nettiin noin neljä tuntia virallisen lipunmyynnin aloittamisen jälkeen ja yllätyin, kuinka täyteen varattu teatteri jo tässä vaiheessa oli. Japanin elävän kansallisaarteen ja suosituimman onnagata-näyttelijän (miespuolinen kabuki-näyttelijä, joka on erikoistunut naisrooleihin) Bandō Tamasaburō V:n esiintyminen Kiotossa oli saanut paikalliset teatteriharrastajat hyvissä ajoin liikkeelle ja lippuostoksille. Onnekseni sain varattua paikan katsomon alimmasta kerroksesta ja vieläpä varsin läheltä päälavaa.
Sain tekemästäni ostoksesta kuitin ja varausvahvistuksen varauksessa ilmoittamaani sähköpostiin. Varausvahvistuksessa kerrottiin, että lippu varaamaani näytökseen tulisi hakea henkilökohtaisesti Minamiza-teatterin lipunmyynnistä näytelmän esityspäivänä.
Kohti Kiotoa
Lento Helsingistä Tokioon kesti noin 13 tuntia. Vietin pitkän lennon jälkeen yhden yön Tokiossa ja jatkoin matkaani Kiotoon seuraavana päivänä. Hotellissa nukkumani palauttavan yöunen ja aamupalalla nautitun runsaan aterian jälkeen suuntasin Tokion rautatieasemalle, josta luotijuna kuljetti minut elokuun helteessä kylpevään Kiotoon.
Kiotoon saavuttuani nautin matkan ensimmäiset päivät kaupungin lukuisista temppeleistä, herkullisesta ruoasta, paikallisesta kulttuurista, keskusteluista paikallisten asukkaiden kanssa, kauniista luonnosta ja rauhallisista kävelyretkistä Kamo-joen varrella. Matkani puolivälissä koitti aika uppoutua kabukin maailmaan.
 |
| Kuva kirjan sivuilta: Minamiza-teatteri ulkoapäin kuvattuna |
Historian havinaa Kamo-joen varrella
Kävelin Minamiza-teatterin lipunmyyntiin Kaidan Botan Dōrō -näytelmän esityspäivän aamuna heti lipunmyynnin auettua. Esitin tiskillä ystävälliselle lipunmyyjälle sähköpostiini saapuneen varausvahvistuksen. Varausvahvistuksen näytettyäni sain kauniisti paketoidun paperisen sisäänpäsylipun teatteriin, englanninkieliset ohjeet teatterietiketistä ja kabuki-näytelmän julisteen. Lipunmyyjä ohjeisti minua saapumaan teatterille noin puolitoista tuntia ennen esityksen alkua.
Lipunmyynnistä poistuttuani kävelin Kamo-joen vartta, jonka varrella Minamiza-teatteri sijaitsee. Kulkiessani huomasin patsaan, joka on pystytetty Izumo no Okuni -nimisen naisen muistoksi. Kabuki-teatterin uskotaan saaneen alkunsa Edo-kaudella vuonna 1603, kun Izumo no Okuni -niminen nainen aloitti kabuki odori -nimisten tanssien esittämisen Kiotossa, kuivuneen Kamo-joen penkereellä.
Katselin patsasta ja mietin, kuinka vanha teatteritaiteen muoto kabuki oikein onkaan. Taivaalle noussut paahtava aurinko ja iholle liimautuva kostea kuumuus pakottivat minut lopulta jättämään historian havinan taakseni. Kävelin lähellä sijaitsevaan mukavasti ilmastoituun konbini-lähikauppaan hakemaan itselleni pientä evästä nautittavaksi ennen näytelmän alkamista.
Elokuun helteestä kummitusnäytelmän hyytävään henkäykseen
Kabuki-näytelmän alkamiseen ei ollut enää pitkä odotus. Joen varrella viettämäni hengähdystauon jälkeen kävelin lipunmyynnistä saamieni ohjeiden mukaan noin puolitoista tuntia ennen näytöksen alkua teatteriin. Näytin lippuni sisäänkäynnillä, jonka jälkeen pääsin sisälle teatteriin. Kävin ennen näytöksen alkua tutkimassa teatterin sisätiloja ja myynnissä olevia muistoesineitä. Päätin käydä ostoksilla näytelmän väliajan koittaessa.
Myyntikojut tutkittuani menin katsomon puolelle ja istahdin omalle paikalleni. Ihastelin katsomon kaunista sisutusta: penkit olivat ruusunpunaisia ja katon koristeelliset kultaiset lamput loivat katsomoon lämmintä valoa. Lavan eteen oli vedetty punainen, kultaisilla kuvioilla koristeltu esirippu.
Hetki ennen näytöksen alkua teatterin työntekijät kulkivat katsomon poikki ja muistuttivat katsojia olemaan hiljaa näytelmän aikana ja sulkemaan matkapuhelimet. Katsomon seinällä oleva suuri kello ja terävät hyōshigi-puupalikoiden napsahdukset kertoivat näytelmän alkavan.
 |
| Kuva kirjan sivuilta: Minamiza-teatterin katsomo päälavalta katsottuna. Katsomon poikki kulkee puinen hanamichi. |
Tunnelmia kabuki-näytelmästä
Kabuki-näyttelijät astuivat lavalle raikuvien aplodien saattelemana. Pystyin aistimaan, kuinka katsomossa vallinnut jännittävän odottava tunnelma purkautui näytelmän suurimman tähden, Bandō Tamasaburō V:n, astuessa lavalle.
Uppouduin kerta heitolla silmieni edessä esitettävään näytelmään. Katselin lumoutuneena upeaa lavastusta, hahmojen meikkiä, peruukkeja ja puvustusta, ja kuuntelin ihastuksissani näyttelijöiden melodista äänenkäyttöä ja livenä teatterin kulisseissa soitettavaa taustamusiikkia. Nautin rummutuksen nostattamasta sydämensykkeestä ja jännityksen tunteesta.
Näytelmän väliajalla kävin ostamassa itselleni kirjan, joka oli valmistettu vain tätä näytelmää varten. Kirjassa on Bandō Tamasaburō V:n ja toisessa pääroolissa näytelleen Kataoka Ainosuke VI:n haastatteluita sekä kauniita kuvia Minamiza-teatterista.
Kaidan Botan Dōrō oli kokonaisuudessaan viihdyttävä ja tunnelma ajoittain jännittävä - olihan kyseessä kummitusnäytelmä. Kummituksista huolimatta sain myös nauraa sydämeni kyllyydestä, kun näytelmään oli ripoteltu mukaan pieniä huumorinkukkasia. Vaikka näytelmä oli kokonaan japaniksi, ei kielitaidon puute osoittautunut minkäänlaiseksi esteeksi. Nautin jokaisesta hetkestä täysin rinnoin.
 |
| Kuva kirjan sivuilta: Japanin elävä kansallisaarre, Bandō Tamasaburō V |
Näytelmän jälkeen olin pienessä hurmoksessa. Halusin pitkittää kabukin jälkeistä olotilaani vielä hetkeksi, joten jäin vielä istuskelemaan Kamo-joen varrelle. Tuijotin kaukaisuudessa siintäviä vuoria ja taivaalle nousevaa kuuta. Mietin, kuinka onnekas olenkaan, kun sain kokea näin ainutlaatuisen kulttuurielämyksen - ja vieläpä kabukin synnyinsijoilla Kiotossa!
Hetken aikaa istuttuani kävelin läheiseen temppeliin osoittamaan kiitokseni matkani aikana koetuista hienoista hetkistä paikallisille jumaluuksille.
Loppusanat
Kabuki-teatteri on hyvin vanha, noin 400 vuotta sitten Japanissa perustettu teatteritaiteen muoto, joka on säilynyt miltei muuttumattomana nykyaikaan asti. Tulen seuraamaan suurella mielenkiinnolla, kuinka kabuki-teatteri tulee tulevien vuosikymmenien aikana kehittymään - siirtyykö vuosisatojen aikainen sukupolvelta toiselle välitetty suullinen perintö edelleen tuleville sukupolville?
Itsenäinen Japanin matka ja matkan aikana katsomani kabuki-näytelmä jäivät ikuisesti sydämeeni. Kävisin mielelläni katsomassa kabuki-näytelmän vielä uudelleen, jos siihen joskus tulevaisuudessa tulee uusi tilaisuus.
Pitkän kirjoituksen päätökseksi liitän tähän alle Youtubesta löytämäni Kaidan Botan Dōrō -näytelmän trailerin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti